Huomioithan että tämä teksti käsittelee aihetta yleisellä tasolla. Jokainen hevonen on yksilö ja erilaisessa tilanteessa. Monimutkaisiin ongelmiin on harvoin olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. Jos epäilet terveysongelmia hevosellasi niin otathan eläinlääkäriin yhteyttä. Kengitysasioissa konsultoi kaviohuollon ammattilaista.
Negative plantar angle eli negatiivinen kavioluun kulma takakaviossa tarkoittaa sitä, että kavioluun kantaosa on “tipahtanut” alaspäin ja näin ollen kavioluun pohja on väärässä kulmassa maahan nähden. Lievemmässä tapauksessa kulma on nollassa tai hieman sen alle, mutta hankalissa tapauksissa se voi olla myös reilusti miinusmerkkinen eli negatiivinen.
Tämän kirjoituksen aiheena on nimenomaan takakavion kavioluun negatiivinen kulma, joka on hevosilla yleinen ongelma, mutta jää edelleen vähälle huomiolle. Varvasakselin/kavioluun kulman voi helposti tarkistaa röntgenkuvauksella, mutta viitteitä siitä voi saada jo silmämääräisellä tarkastelulla vetämällä kuvitteellisen linjan takakavion ruununrajaa pitkin ylös eteenpäin ja katsomalla mihin kohtaan hevosta se osuu. Rakenteesta riippuen linjan pitäisi osua johonkin etusääreen polven alapuolelle. Tästä ylemmäksi osuva linja alkaa herättää epäilyksiä. Joillain linja osoittaa jopa hevosen navan kohdille. Kulmaa pitäisi tarkastella siten, että hevosen takasääri on suorassa kulmassa maahan nähden. Ongelmasta kärsivää hevosta voi olla vaikeaa ylipäätään saada seisomaan tähän asentoon. Muita hälyttäviä merkkejä ovat romahtanut kavion kantaosa ja kupera kavion etuseinämä.
Negatiivisessa kulmassa oleva kavioluu on itsessäänkin hevoselle haitallinen, mutta se voi olla myös seurausta muista terveysongelmista. Se on äärimmäinen muoto taaksepäin taittuneesta varvasakselista, jota ainakin lyhytaikaisesti näkyy lähes kaikilla hevosilla jossain elämänvaiheessa. Niin yleistä kuin se onkin, siihen kannattaa kuitenkin pyrkiä reagoimaan ennen kuin se muuttuu pysyväksi ongelmaksi ja alkaa vaivata hevosta.
(Se että tässä kirjoitan vain takakaviosta, ei poista sitä että myös etukaviossa vastaava asento on ongelma, mutta tästä tuli muutenkin valtavan pitkä kirjoitus.)
Miksi se on tärkeää? Mitä se haittaa?
Pahasti taittunut varvasakseli takakaviossa on tutkitusti yhteydessä moniin vaivoihin niin kaviossa kuin muualla kehossa. Kavion kannan sortuminen heikentää verenkiertoa ja hermoston toimintaa nopeuttaen siten lisävaurioiden syntymistä kavion sisällä. Ylempänä kehossa se aiheuttaa nivel-, jänne-, lihas-, faskia- ja hermosto-ongelmia eli toisin sanoen vaikuttaa koko kehon toimintaan. Se on tutkitusti yhdistetty mm. takapolvi- ja kinnervaivoihin ja lisää yhteyksiä tunnistetaan koko ajan, kun tutkittua tietoa tulee lisää. Kehonhuoltoa tekevä voi tuntea yhteydet näpeissään, mutta tutkimus vahvistaa omat havainnot ja antaa mahdollisuuden peilata anekdootteja laajempaan tietoon.
Ensialkuun saattaa tuntua oudolta, että kehonhuoltaja kirjoittaa kavioista. Perinteisesti olemme ehkä tottuneet ajattelemaan (ainakin minä), että kaviot ovat kengittäjän aluetta, nivelet ja jänteet eläinlääkärin aluetta, lihashuolto hierojan aluetta jne. Mitä enemmän kehoa tutkitaan, sitä enemmän (onneksi) ymmärretään, että kehon eri osat vaikuttavat toisiinsa ja esimerkiksi yksittäinen nivelen virheasento vaikuttaa myös muualla kehossa. Tehokkaimmin ongelmat saadaan ratkaistua, kun niitä ratkotaan monipuolisesti monesta suunnasta.
Kehon eri osien välisten yhteyksien osoittamisessa ja esiintuomisessa on ollut hyötyä faskiaymmärryksen lisääntymisestä ja faskialinjojen “löytämisestä”. Linjatkin ovat lopulta vain yksinkertaistuksia kehon monimutkaisesta kokonaisuudesta, mutta niiden kautta yhteyksien hahmottaminen on helpompaa ja tuo konkretiaa “kaikki vaikuttaa kaikkeen” -tyyppiseen ajatteluun.
Maalaisjärjelläkin voi koittaa miettiä tilannetta, että alin nivel moninivelisessä kantavassa rakenteessa on heilahtanut väärään asentoon. Se väistämättä vaikuttaa yhteen tai useampaan muuhun niveleen, jos rakenne edelleen haluaa pysyä pystyssä. Kun nivelet ovat väärässä asennossa, ne joutuvat työskentelemään tavoilla, joihin niitä ei ole suunniteltu. Kun on kyse hevosen takajalasta, taittuneen varvasakselin myötä erityisesti ylänivelet ylirasittuvat helposti ja samalla voimantuotto ja -siirto häiriintyy. Käytännössä se näkyy laahaavana/voimattomana takajalkojen liikkeenä ja kummallisina liikeratoina.
Jos ongelma on vain toisessa takajalassa, saatetaan tulkita, että se jalka on heikko ja sitä täytyy vahvistaa. Jos teetetään lisätyötä raajalla, joka on muutenkin jo äärirajoilla, se voi johtaa lisäongelmiin: niveltulehduksia ja -rikkoa, jänne- ja hankkarivaivoja, maha- ja suolisto-oireita, selkäkipua. Polven, kintereen tai si-nivelen piikittäminen voi tuoda lyhytaikaisen avun, mutta jos nivelten virheasento ja niihin kohdistuva ylirasitus pysyy samana niin ongelma palaa.
Kireät faskiat ja takaosan lihakset vaikuttavat selkärankaan. Nikamien asennot muuttuvat paineen alla ja hermoston toiminta voi tällöin häiriintyä. Näin tuki- ja liikuntaelinperäiset ongelmat voivat vaikuttaa myös sisäelimiin. Lannerangan ja si:n alueella tämä voi tarkoittaa suoliston ja lisääntymiselinten ongelmia. Krooninen kipu/ylirasitus missä päin kehoa tahansa on myös koko kehon hyvinvointia nakertava stressitekijä, joka vaikuttaa hermostoon laajemminkin.
Mistä se johtuu? Voiko sitä edes tietää?
Kavioluu ei noin vain väänny väärään asentoon vaan taustalla on tietenkin joku syy. Syy todennäköisesti ei ole se, että kengittäjä olisi ongelman tarkoituksella aiheuttanut. Siksi on harmi, että hevosenomistajat helposti kokevat kavioista puhumisen hyökkäyksenä kengittäjää kohtaan. Tarkoituksena ei ole syytellä vaan auttaa hevosta ja etsiä ratkaisuja, koska pelkällä kehonhuollolla ei pystytä ongelmaa poistamaan. Luultavasti kengittäjä on jo pidemmän aikaa koittanut ratkaista ongelmaa, mutta todennut sen vaikeaksi. Kun hevosen asentoa aletaan korjata myös “ylhäältä päin” niin tilanne muuttuu ihan erilaiseksi.
Voi toki olla niinkin, että kengityksen muutaminen ei tunnu tärkeältä, koska hevonen kuitenkin pystyy hyvin suoriutumaan sille annetuista tehtävistä. If it ain’t broke why fix it? Korjaava kengitys voi myös maksaa enemmän, joten sitä ei välttämättä haluta lähteä tekemään sitä ennen kuin se tuntuu välttämättömältä. Korjaaminen muuttuu kuitenkin sitä vaikeammaksi, mitä pidempään aikaa kuluu, ja samalla riski rasitusvammoille ja loukkaantumisille kasvaa.
Ongelma on todennäköisesti saanut alkunsa ylempää kehosta, kun hevonen syystä tai toisesta alkaa seistä takajalka tai molemmat takajalat liikaa mahan alla. Tällöin painoa tulee liikaa kavioiden kantaosalle, joka on yleensä kesyhevosilla puutteellisesti kehittynyt. Kantaosa antaa periksi ja säde tippuu takakengän haarojen väliin (tai musertuu maata vasten kengättömällä hevosella). Kun kavion sisäiset rakenteet pettävät, kavion seinämille tulee liikaa painoa ja ne myös sortuvat alle ja lähtevät kasvamaan eteenpäin sen sijaan että ne olisivat pystyssä. Tätä kierrettä nopeuttaa, jos kengitysväli on liian pitkä. Silloin vahinkoa syntyy aina kengitysvälin aikana enemmän kuin sitä fysiikan lakien puitteissa pystytään korjaamaan.
Miksi hevonen sitten seisoo takajalka/takajalat mahan alla?
Oman kokemukseni mukaan syy on usein se, että jalka ottaa liikaa painoa kompensoidessaan muuta kehoa. Eli “alkuperäinen ongelma” on jossain muualla kuin kaviossa. Toinen hyvin yleinen syy on myös vatsanpuoleisten lihasten ja faskioiden kireys, joka taas voi johtua sisäelinongelmista. Ihan kuten ihminen kiertyy sikiöasentoon vatsan krampatessa, mahakipuinen hevonenkin “käpertyy” ja alalinja lyhenee. Osansa voi olla myös kengityksellä/vuolulla, vinolla ratsastajalla tai treenillä, jossa keskitytään vain yksipuolisesti lyhentämään alalinjaa, hevosen synnynnäisellä vinoudella sekä loukkaantumisilla. Jos esimerkiksi selkäranka kaatumisen seurauksena lähtee kiertymään ja lantio “tippuu” toiselta puolelta, tipahtaneen puolen jalka muuttuu “liian pitkäksi” ja hevonen asettelee sen eri tavalla alleen. Erilaisia vaihtoehtoisia syitä on varmasti enemmän kuin ihmismieli pystyy kuvittelemaan.
Kun kierre on kerran alkanut niin pelkkä alkusyyn poistuminen ei enää välttämättä poistakaan ongelmaa. Kun kannat ovat lähteneet romahtamaan ja varvasakseli on pahasti taittunut, niin hevosen on äärettömän vaikeaa seistä normaalissa asennossa. Eli ongelma alkaa ruokkia itseään ja nyt kavioluun asennosta tuleekin syy, joka puolestaan aiheuttaa ongelmia eri puolilla kehoa. Hevosen hermosto myös ohjelmoituu pitämään uutta asentoa normaalina, siitä tulee oletusasetus. On teorioita että liian pitkä varvas tai muu epätasapaino kaviossa saa hevosen hermoston tulkitsemaan, että hevonen seisoo kaltevalla pinnalla. Tämä taas saisi hevosen vaistomaisesti jännittämään lihaksiaan pystyssä pysyäkseen. Tällaisen nojaamisen tuntee hyvin selvästi hevosia hoitaessa. Opitun mallin purkaminen vaatii kavioiden tasapainottamisen lisäksi myös faskioiden ja hermoston kanssa työskentelyä.
Siihen työhön kannattaa kuitenkin ryhtyä. Jos hevonen joutuu paikallaan seistessäänkin käyttämään ylimääräistä lihasvoimaa pystyssä pysymiseen, koska pelkää muuten kaatuvansa johonkin suuntaan, se ei enää pysty myöskään lepäämään normaalisti seisaallaan. Se taas altistaa isolle kasalle muita ongelmia.
Apua, mitä sille voi tehdä?
Ensinnäkin hengitä syvään ja kiitä itseäsi, kun teet jo niin paljon hevosen eteen ja yrität etsiä ratkaisuja. Seuraavaksi muutamia ajatuksia siitä, mitä asialle voi tehdä:
Kehonhuolto: Avataan kehosta niitä jännitteitä, jotka ylläpitävät huonoa asentoa. Autetaan hermostoa uudelleenohjelmoitumaan niin, että se alkaa pitää neutraalia asentoa taas normaalina ja hakeutua siihen. Tämä tietysti edellyttää, että kompensaation alunperin aiheuttanut ongelma on poistettu/parantunut (esim. lihasvamma, akuutti sisäelinkipu, etujalan ontuma). Jotkut hevoset reagoivat todella rajusti, kun niitä pyydetään kraniossa avaamaan asentoa. Itse otan tämän merkkinä akuutista (sisäelin)kivusta, joka vaatii eläinlääkärin hoitoa ja usein myös elinolosuhteiden muuttamista. Hevosta ei ikinä pidä yrittää pakottaa luopumaan kompensaatioista, joita se sillä hetkellä tarvitsee. Mahahaava tms tulisi ensin hoitaa ja sen jälkeen jatkaa kehonhuoltoa. Monesti mahakiputaustaiset hevoset saattavat ensimmäisellä hoitokerralla reagoida voimakkaasti, mutta tilanne helpottaa, kun ne huomaavat ettei asennon muuttaminen satukaan enää. Joskus myös selkäkipu tai (oletettu) hermokipu saa aikaan ison reaktion. Tällöin voi auttaa, että selälle käytetään ensin esim. laseria tai selkää hierotaan, jonka jälkeen hevonen saattaakin vastata hyvin kranioon. Tärkeää on ajoittaa eri käsittelyt niin, että keholla on aina aikaa tottua muutoksiin.
Kengitys/vuolu: RTG-kuvat kannattaa ottaa (huom. myös etukaviot, koska syy takajalat mahan alla seisomiseen löytyy usein sieltä), jotta tiedetään tarkkaan mikä lähtötilanne on. Joskus takakavion varvasosassa on niin paljon ylimääräistä korkeutta, että kavion asennon saa korjattua vuolulla. Jos kantaosa on pahasti romahtanut niin tämä ei kuitenkaan riitä vaan tarvitaan lisäksi tukea säteelle. Pelkille romahtaneille seinämille tuleva tuki ei auta asiaa vaan saa ne luultavasti romahtamaan vain lisää. Myöskään pelkkä varpaan lyhentäminen/”pyörähdyksen parantaminen” ei pitkälle edenneessä tapauksessa riitä korjaamaan kavioluun asentoa, vaikka toki liian pitkä varvas sinänsä onkin osa ongelmaa. Jos kavion kantaosa on kipeä, niinkuin se romahtaneena luultavasti on, varpaan lyhentäminen ilman kantaosan tukemista (ja riittävän paksua anturaa) saattaa vain tehdä hevosen olon entistä vaikeammaksi. Nämä ovat vain yleisohjeita ja kunkin hevosen tilanne tulisi katsoa yksilöllisesti kaviohuollon ammattilaisen kanssa. Kengitysvälin pitäisi olla riittävän lyhyt, jotta kengityksellä voidaan asiaa auttaa.
Treeni: Työskennellään hermoston kanssa ja opetetaan hevosen kehoa pois opituista kompensaatiomalleista. Varsinkin jos ongelma on koskenut vain toista takakaviota niin hevonen on väistämättä todella vino eikä se korjaannu hetkessä. Hevosen nivelten pitäisi antaa rauhassa tottua uusiin asentoihin ja toipua aiemmasta ylirasituksesta ennen kuin niitä aletaan rasittaa lisää. Kun aletaan koota hevosta, sitä kannattaa tehdä vain pienissä pätkissä ja muistaa aina antaa hevosen myös venyttää itseään ja huolehtia siitä että selän liikkuvuus säilyy. Hevonen, joka ei ole fyysisesti valmis tai joka on todella vino, ei pysty kokoamaan itseään oikein. Etupainoinen hevonen joutuu muutenkin tasapainottamaan liikaa takaosallaan ettei kaatuisi nenälleen. Tällöin hyvä ratkaisu on opettaa se ensin kannattelemaan etuosaansa. Rintakorin nostaminen on helpompaa ilman ratsastajan painoa selässä. Fysioterapeutin kanssa kannattaa suunnitella hevoselle sopivat harjoitukset. Myös kinesioteippauksesta voi olla hyötyä.
Ravinto: Kavion rakentaminen vaatii rakennuspalikoita myös sisäisesti. Suoliston kunto ja ravintoaineiden imeytyminen vaikuttaa kavioainekseen, mutta myös mm. faskian joustavuuteen. Kivuton suolisto on edellytys sille että hevonen pystyy seisomaan rennosti. Ruoka-aineyliherkkyydet ovat yleisiä, joten eliminaatiodieetti voi auttaa nollaamaan tilanteen. Jos hevosen elimistössä jyllää matala-asteinen tulehdus niin kaviot eivät välttämättä korjaannu millään konstilla, mutta kun tulehdus saadaan kuriin niin kaviot oikenevat “kuin taikaiskusta”.
Liikunta: Hevosta ei ole suunniteltu seisomaan paikallaan ja liika seisominen on monien ongelmien alku. Seisoskellessaan hevonen helposti hakeutuu asentoon, joka on sille helpoin, ja vahvistaa omaa luontaista epäsymmetriaansa. Hermosto omaksuu normiksi sen asennon missä keho eniten viettää aikaansa. Kuten jokainen istumatyöläinen tietää, sitä on todella vaikeaa korjata!
Toisaalta myös liian rankka liikunta on haitallista. Ollakseen hyödyllistä, liikunnan pitäisi olla monipuolista ja vaihtelevaa, mutta ei liian kuluttavaa. Hermostoa kouluttaa parhaiten rauhallinen, tietoinen liike ja riittävät prosessointitauot. Tärkeää on myös se, missä mielentilassa liike tapahtuu. Koska suuri osa hevosen ajasta kuluu syöden, vaihtelevilla ruokailuasennoilla voi myös vaikuttaa hevosen kehonkäyttöön paljonkin.
Jos kaviot ovat kipeät, liikkuminen voi lisätä stressiä eikä vähennäkään sitä. Tämä voi olla taustalla siinä, miksi hevonen ei kaikesta liikutuksesta huolimatta tunnu millään laihtuvan ja kerää kehoon aika uusia kireyksiä. Kavioiden saaminen mukavaksi on siis keskeisessä osassa kehon toiminnallisuuden ja liikkumisen ilon palauttamisessa.
Lopussa kiitos seisoo (rentona ja hyväntuulisena)
Kun kavioasentoja lähdetään korjaamaan palauttamaan rakenteenmukaisiksi, se vaatii sitoutumista ja ehkä joissain kohdissa asennemuutostakin. Silmä tottuu siihen mitä se näkee, joten itseäänkin joutuu “uudelleenkouluttamaan” siinä missä hevostakin. Mutta kiitoksena on tyytyväisempi ja paremmin liikkuva hevonen.
Tyypillisesti noin kolme kraniokertaa auttaa jo pitkälle hevosen asennon parantamisessa, kun kengittäjä samalla työskentelee kavioiden kanssa. Hyvä ajatus olisi tehdä kranio/faskiahoito suunnilleen kengitysvälin puolivälin paikkeilla. Esimerkiksi 4-5 viikon kengitysvälillä isoja muutoksia pitäisi siten olla näkyvissä muutamassa kuukaudessa. Jos tämä lähestyminen ei toimi, niin silloin on aihetta käydä vielä tarkasti treeni, varusteet, ruokinta ja rutiinit läpi sekä pohtia laajempia ell-tutkimuksia.
Kaikkea emme pysty korjaamaan ja muuttamaan, mutta aina voi kuitenkin koittaa antaa keholle mahdollisuuden. Hevonen on elävää kudosta ja se on jatkuvassa muutoksessa. Kehon kyky ja halu korjata itseään on uskomaton. Pieneltäkin tuntuvat muutokset hevosen hoidossa ja arjessa saattavat laittaa alulle valtavan hyvän kierteen.
Aiemmin monista kavio-ongelmista ajateltiin, ettei niille voida tehdä mitään. Silloin saatettiin keskittyä vain hoitamaan oireita ratkaisuilla, jotka pitkässä juoksussa jopa pahensivat tilannetta. Tämä taas entisestään vahvisti mielikuvaa, että ongelmat pahenevat vääjäämättä eikä mitään ole tehtävissä. Näin on käynyt myös itselleni. Nykyään on tarjolla enemmän tietoa ongelmiin johtavista syistä, joten on myös enemmän keinoja puuttua asioihin jo varhaisessa vaiheessa – niin kavioissa kuin muualla kehossa.
Lohdullista on, että mikään keho ei vaadi täydellisyyttä voidakseen hyvin. Juuri kompensaatiot mahdollistavat sen, että keho voi toimia myös hieman haastavammissakin olosuhteissa. Hevosen kyky kompensoida on siis hyvä asia, mutta liika on liikaa ja se raja on jokaisella yksilöllinen. Kun huomaamme haasteiden kasvavan, voimme säästellä hevosta päästämällä sen vähemmällä sillä aikaa, kun yritämme korjata tilannetta taas paremmaksi. Takapakkeja tulee väistämättä, niistä voi aina oppia jotain uutta.
Toivottavasti tämä kirjoitus lisäsi toivoa eikä masentanut entisestään. Painin näiden samojen ongelmien kanssa itsekin – niin kuin tosi moni muukin hevosenomistaja. Koitetaan olla kannustavia toisillemme.
Kranio ja faskiahoito hevoselle >
Tähän kirjoitukseen antoi inspiraation viimeviikkoinen webinaari:
How does the Equine Myofascial Kinetic Lines influence the posture and foot stance with Dr Rikke Shultz (Centaur Biomechanics 24.10.)
Jos kaviot ja biomekaniikka kiinnostavat, niin suosittelen näitä: