Viime vuonna en tilannut yhtään uutta daalianjuurakkoa vaan kasvatin daalioita pelkästään siemenistä. Ja kaduin sitä katkerasti, kun paljastui, että hienoista pastellisävyisistä myyntikuvista poiketen suurin osa siemenkasvatuksen tuloksista oli kirkkaankeltaisia tai kirkkaanpunaisia daalioita, jotka eivät edes pitäneet terälehtiään kovin hyvin.
Tänä vuonna olinkin sitten hyvissä ajoin selaamassa daalioita heti kun ne tulivat myyntiin. Kukkamaani saati budjettini ei ole kovin suuri, joten valinta piti rajata aika pieneen määrään. Oma haasteensa daaliankasvatukselle on myös esikasvatustilojen puute: myöhäiset lajikkeet eivät minulla ehdi välttämättä edes kukkia.
Siispä lähdin etsimään aikaisin kukkivia leikoksi sopivia lajikkeita. Niitä löytyikin sitten Ruotsista Dahlias by Linnistä, josta tilasin lopulta noin 20 juurakkoa, lähes kaikki eri lajikkeita. Halusin päästä testaamaan mahdollisimman montaa erilaista ja valitsemaan niistä mieleisimmät jatkokasvatteluun.
Daalialähetys tuli maaliskuussa ja kuten odotinkin, juurakot olivat hyvin pieniä. Ne olivat kuitenkin oikein laadukkaita, joten olin tyytyväinen. Pari juurakkoa onnistuin keväällä tuhoamaan liikakastelulla – tai siis, unohdin ruukut sateeseen liian pitkäksi aikaa ja juurakot mätänivät. Siinä vaiheessa kun vihreää ei ole näkyvissä, daalioita ei pitäisi juurikaan kastella. Mutta minkäs teet, kun esikasvatat ulkosalla etkä muista pelastaa ruukkuja katokseen…
Suurin osa kuitenkin selvisi. Pari otin kuistille esikasvatukseen, mutta totesin taas että sisällä kasvattelu ei tuota hyviä daalioita, niistä tulee omaan makuun liian honteloita rimpuloita. Ulkona kasvattaminen on hidasta, mutta toisaalta taimet ovat silloin valmiiksi ulkoilmaan tottuneita ja vantteria siirtyessään lopulliseen kasvupaikkaansa.
Koitin alunperin laatia tilauksen niin, että olisi mahdollisimman laajasti koko värikirjo käytössä. Valitettavasti menetettyihin daalioihin kuului sinertävän lila Blue Boy sekä vaaleankeltainen/kermanvalkoinen Caramel Antique: värit, jotka olisin todellakin halunnut mukaan. Mutta ehkä sitten ensi vuonna.
Tänä vuonna daaliat aloittivat kukintansa myöhään ja kukinta jäi aika vaatimattomaksi. Näin se taitaa aina olla pienistä juurenkappaleista kasvatellessa. Kaikista uusista daalioista tykkäsin sen verran, että mitään en heittänyt pois. Pois laitoin sen sijaan joitain aiempia daalioita, jotka tyypillisesti aloittavat kukintansa vasta syyskuun puolella. Kaikkia kuvissa näkyviä on meillä myös ensi kesänä, jos vaan talvetus sujuu hyvin.
Tässä tämän kesän daaliat ihanuusjärjestyksessä. (osa kuvista aiemmilta kesiltä)
18. Isabel
Kaunis lilaan vivahtava kukka, mutta ei jostain syystä oikein kasvanut. Kukka oli myös turhankin pieni. Ei tainnut tulla edes kuvaa otettua.
17. Wizard of Oz
Saa pitää häntäpaikkaa, koska ei vaivautunut tekemään kuin yhden kukan koko kesänä.
16. Boom Boom White
Kaunis valkoinen kukka, mutta aika myöhään. Ja nimenomaan yksi kukka. Pienikokoinen kukka oli itselle pieni pettymys. Hämähäkkikammoisille pahoittelut: tämä oli ainoa kuva mitä löysin.
15. Sweet Nathalie
Ihana kukka, mutta kukinta alkaa aivan liian myöhään! Tyypillisesti myös pikku ötököiden suosikki.
14. Franz Kafka
Aloitti kukintansa aikaisin ja oli oikein mieluinen, mutta valitettavasti nappasi jonkun sieni(?)taudin ja ränsistyi kesän mittaan. Lopulta kukat muuttuivat valkoisiksi.
13. Molly Raven
En tiedä mitä minun mollylle on tapahtunut, mutta aiempien kesien suosikki teki nyt vinkkuraisia varsia ja ränsistyneen näköisiä kukkia. Verottivatkohan etanoiden hyökkäykset liikaa kasvuvoimaa.
12. Islander
Islander on upea ja koostaan huolimatta kestää yllättävän hyvin maljakossa (muutama päivä on isolle daalialle jo hyvä suoritus), mutta aloittaa kukintansa aivan liian myöhään.
11. Missis Miley
Tämä erikoinen daalia ei värinsä puolesta ehkä heinäkuussa ole niin houkutteleva, mutta paransi sijoitustaan syksyä kohti. Upea hehkuva syysväri ja innokas kukkija.
10. Cornel Bronze
Hieno daalia, mutta varret olivat ainakin tänä kesänä hieman turhan jykeviä minun makuun, jopa latvomisesta huolimatta. Ei ehtinyt valtavasti kukkia, mutta vaikutti kyllä elinvoimaiselta ja kohtalaisen aikaiselta lajikkeelta.
9. Sweet Suzanne
Myyjä erikseen varoitti että kukat saattavat olla keltaisempia kuin on odotukset, mutta minulle olisi sopinut ihan hyvin keltaisemmatkin kukat.
8. Giovanna
Ihana persikan ja keltaisen yhdistelmä, hyvin samankaltainen kuin sweet suzanne, mutta terälehtien muoto hieman erilainen.
7. David Howard
Tämä daalia on tuttu jo aiemmilta vuosilta, mutta menetin silloin daaliat jollekin taudille. Tämänkertainen versio oli vaaleampi kuin minulla aiemmin ollut, mutta upea edelleen. Tummalehtiset daaliat jaksavat sykähdyttää. Tässä David Howard ja vierellä Sweet Sanne, yllättävän upea yhdistelmä.
6. Iced Tea
Ei näyttänyt yhtään samalta kuin kuvissa, mutta tykkäsin siitä juuri siksi vielä enemmän kuin odotin. Pikkuiset kukat olivat lähes pompomdaalioitten kokoluokkaa, mutta muodoltaan kuten koristedaaliat. Ihana nougatin/tumman aprikoosin sävy, joka on jokaisessa kukassa hieman erilainen. Kuvassa 2 oikeassa reunassa olevaa kukkaa, näistä unohtui ottaa parempi kuva.
5. Sweet Sanne
Muistan kun luin jostain netistä, että tämä daalia on “yksi kauneimpia daalioita, joita voit kasvattaa”. Katsoin kuvaa ja mietin että nooooh, pientä liioittelua ilmassa. Onneksi kuitenkin tilasin, koska kuvat eivät todellakaan tehneet oikeutta. Sweet Sannen isohkoissa kukissa on ihana utuinen vaaleanpunaisen sävy, jota on vaikeaa kuvailla ja etenkin vaikeaa vangita kuvaan. Plussaa tummista lehdistä. Aivan upea daalia.
4. Small World
Ihana pikkuinen pompomdaalia, joka sopii kesäkimppuihin olematta liian hallitseva. Kukki ahkerasti ja ilahdutti maljakkokestollaan. Tämä daalia jaksoi myös avata nuppuja maljakossa, mikä oli todella mukava lisä. Maljakkokesto jopa yli viikon.
3. Nescio
Kirkkaanpunainen ei ole mikään minun suosikki kukkaväri, mutta tätä daaliaa rakastan. Täydellinen leikkodaalia: sopivan jämäkät suorat varret, pitkään kestävät kukat, jaksaa avata nuppuja maljakossa, pukkaa uusia kukkia valtavaa tahtia edellisten tilalle. Tästä tykkäsivät tänäkin vuonna myös itsepoimijat – aina kuvittelen kaikkien haluavan pastellivärejä, mutta niinhän ei asia suinkaan ole.
2. Manoa
Ylitti kaikki odotukset, kertakaikkisen upea. Miinusta hieman lyhyestä maljakkokestosta. Toisaalta se vaan korostaa upeutta. Kauneus on katoavaista.
1. Rosario
Ihana raikas rosario ilahdutti kaikista runsaimmalla kukinnalla, pitkillä kukkavarsilla ja kauneudellaan. Ehdottomasti uusi suosikkini. Ainakin ensi kesään asti.
Huh! Siinäpä olikin listaa. Jos jaksoit tänne asti niin kertoisitko mitä tykkäsit, mikä olisi sinulle mieleisin? Oletko kasvattanut näitä lajikkeita?