Tällä sivulla on eniten kysyttyjä kysymyksiä kraniosta. Voit aina laittaa viestin ja kysyä lisää maarit@gronkulla.fi

Hevosella on XYZ vaiva, voiko siihen olla apua hoidosta

Kranio ei ole hoitomuoto mihinkään sairauteen, enkä hoidossa keskity yksittäisen oireen hoitamiseen. Kranio on holistinen hoitomuoto eli siinä tarkastellaan kehoa kokonaisuutena. Tavoitteena on aina neutraali ja toimiva ranka, jonka myötä hermosto pääsee toimimaan niin kuin sen on tarkoitus toimia. Tällä puolestaan voi olla hyvin moninaisia positiivisia vaikutuksia hevosen kehonkäytölle ja elimistön toiminnalle. Kranio on kuitenkin aina vain yksi osa kokonaisuutta, pelkkä kehonhuolto ei ikinä auta, jos arjessa on kuormitusta enemmän kuin keho pystyy ottamaan vastaan. Parilla hoitokerralla yleensä näkee onko kraniosta apua hevoselle. Jos tunnen ettei hoito ole tilanteessa sopiva ratkaisu, sanon sen suoraan. Näin edistetään parhaiten hevosen etua ja vähennetään omistajan turhaa rahanmenoa. 🙂

Hevonen rokotetaan ja se jää vapaalle. Voiko rokotuslomalla hoitaa, niin säästyttäisiin ylimääräisiltä vapaapäiviltä?

Rokotusvapaa pidetään, jotta hevosella on riittävästi aikaa palautua rokotuksen aiheuttamista reaktioista – vaikka ne eivät näkyisi päälle päin. Rokotuksen jälkeen – ja myös ennen – olisi tärkeää pitää 1-2 viikkoa väliä hoitoon. Kranion jälkeen annetaan hevoselle pari päivää vapaata, jotta keholla on aikaa vastata hoitoon, levätä ja parannella kehossa olevia mikrovaurioita. Moni hevonen on hoidon jälkeen väsynyt mikä kertoo siitä että keho tarvitsee lepoa.

Voiko talvikarvassa olevaa hevosta hoitaa?

Tottakai. Tallin ei myöskään tarvitse olla lämmin, kunhan päästään tuulen- ja sateensuojaan. Pakkasraja talvella noin -5-10 astetta. Omat hevoseni asuvat kylmäpihatossa, joten olen tottunut hoitamaan hevosia ulkona.

Ulkona sataa ja hevonen on ilman loimea ulkona, voiko silti hoitaa tänään?

Jos vaan ehdit, niin olisi hienoa jos ehtisit hieman kuivattelemaan hevosta sisällä ennen hoitoa, mutta ei se haittaa jos karva on vähän märkä.

Kiinnostaisi kokeilla, mutta mitä jos hevoseni ei anna hoitaa? Tiedän että se ei yleensä pidä kehonhuollosta.

Hevosen ei on ei, en hoida hevosta väkisin. Osalla hevosista on ikäviä kokemuksia kehonhuollosta, ja ne ymmärrettävästi suhtautuvat epäluuloisesti alussa. Yleensä rauhallisesti etenemällä päästään parissa kerrassa tilanteeseen, jossa hevonen huomaa hoidon olevan hyödyllistä ja mukavaa. Minulle on tärkeää että hevonen alkaa luottaa siihen, että sillä on mahdollisuus sanoa ei ja vaikuttaa hoidon kulkuun.

Erityisesti sisäelinkipuiset hevoset voivat olla todella jännittyneitä koko kehostaan ja niille voi olla mahdotonta rentoutua. Ne voivat protestoida hyvin voimakkaasti etenkin sellaista kehonhuoltoa, jossa pyydetään niitä pysähtymään omaan kehoonsa. Hevonen saattaa edelleen treenissä suorittaa, mutta tällainen voimakas reaktio ja koko kehon jännittyneisyys antaa aina aihetta tutkituttaa hevosta tarkemmin eläinlääkärillä. Yleensä omistajalla onkin jo valmiiksi tunne siitä, että kaikki ei ole ok.

Aiempi kipu voi alussa aiheuttaa jännitystä hoitotilanteessa ja aiheuttaa voimakkaita reaktioita, mutta tilanteen pitäisi muuttua nopeasti. Mikäli kipukäytös jatkuu niin se johtuu siitä että hevosta edelleen sattuu. Hevosen reaktiot ovat omistajalle tärkeitä johtolankoja siitä miten hevonen voi, ja ne kannattaa ottaa vakavasti.

Hoito ei ole koulutustilanne ja toivon että hevosella on mahdollisuus ilmaista itseään ja liikkua tarvittaessa. Minun tehtävä on pyrkiä kuuntelemaan sen tarpeita tai huomata milloin hoito kannattaa lopettaa.

Otan hevoset vastaan sellaisena kuin ne ovat eikä hoidossa ole mitään tiettyä tapaa olla “oikein” tai “väärin”. Usein tämä on omistajillekin rentouttavaa, kun ei tarvitse jännittää osaako hevonen seistä tattina paikallaan.

Selkäydin on suljettu rakenne, miten siihen (muka) voi vaikuttaa?

Selkäydin ei ole yhtenäisen panssarin suojassa vaan nikamien välissä on liikettä. Mitä enemmän liikettä, sitä suojattomampi selkäydin sillä kohdalla on. Selkäydin on pehmytkudoksen kautta yhteydessä ulompana kehossa oleviin faskioihin, joiden kautta kraniossa aistitaan rankaan vaikuttavia jännitteitä.

Keskushermostoon vaikuttamisen ei kuitenkaan tarvitse olla – eikä yleenä olekaan – käsillä manipuloimista, vaan vaikutamme toistemme hermostoon jatkuvasti myös etäämmältä. Teoillamme, ajatuksillamme, yleisellä energiallamme. Hevoset ovat äärettömän herkkiä aistimaan muutoksia ympäristössä.

Koska hermosto on niin kallisarvoinen minkä tahansa selkärankaisen toiminnalle, keho pyrkii suojaamaan sitä uhkatilanteissa. Kehoon syntyvät jännitteet ovatkin usein seurausta aivojen tekemästä valinnasta jännittää tiettyjä pehmytkudoksia vaarassa olevan rakenteen suojaamiseksi ja vakauttamiseksi. Joskus taustalla on vain oletettu uhkatilanne tai henkinen paine, joka saa kehon vaistomaisesti suojautumaan. Tällaisissa tilanteissa kranio voi tuoda ison ja nopean muutoksen, kun keho saadaan “palaamaan tehdasasetuksiin” ja jännitteet purkautuvat. (vrt. somaattiset harjoitukset)

Yleensä kuitenkin on kyse mutkikkaammasta tilanteesta, jossa asento tai rakenteelliset haasteet, liikkumistapa tai liikkumattomuus, arjen rutiinit, ravitsemukseen liittyvät asiat tai toisinaan kehon kiputilat muuttavat kehonkäyttöä siten, että jännitteitä alkaa kertyä, eivätkä ne purkaudu arjessa normaalisti. Hevosten kohdalla myös varusteet vaikuttavat rankaan ja hermostoon, olimmepa siitä tietoisia tai emme. Näissä tapauksissa kranio voi olla osa ratkaisua, mutta tilanteesta riippuen tarvitaan myös muuta hoitoa tai muutoksia rutiineihin ja harjoitteluun. Kengitys/vuolu on erittäin isossa osassa rangan neutraalina pysymisessä.