Maalari maalasi taloa, punaista ja punaista, illan tullen sanoi hän: nytpä maalaan vielä yhden seinän.
Kolmantena kesänä oli vihdoin remonttimme edennyt siihen pisteeseen, että oli aika maalata ulkoseiniä. No: oikeastaan maalaukseen olisi ollut mahdollisuus jo aiemminkin, mutta viime kesä keskityttiin maansiirtotöihin ja missään välissä ei ollut oikein sopivaa hetkeä. Sitten tulikin jo syksy sateineen. Ehkä ihan hyvä, että tallin laudat ehtivät kuivua pystyssä ja hakeutua omiin muotoihinsa, näin maali ei ala repsottaa saumoista niin pahasti puun eläessä.
Kun maalattavaa pintaa on näin tuhottoman paljon, maalaaminen ei ole mikään läpihuutojuttu. Maalintarvetta laskiessamme päädyimme siihen, että punamullan teko itse olisi ainoa taloudellisesti kestävä ratkaisu. Ostomaalina halvinkin punamulta olisi maksanut noin 4 € / litra, emmekä varmaankaan olisi halunneet tuota halvinta kokeilla vaan olisimme valinneet varmuuden vuoksi maalin valmistajalta, jonka maaleista on hyviä kokemuksia, mutta hinnat hiukan korkeammat. Näin ollen maaliin olisi mennyt sievoinen summa rahaa.
Tuumasta toimeen
Värisävyn valinta oli ilahduttavan helppoa: meidän kylän punamultaiset talot on lähes poikkeuksetta maalattu falunpunaisella ja myös talomme on maalattu sillä värillä edellisellä kerralla. Ei siis ollut tarvetta juurikaan edes pohtia asiaa ja ostoksistakin selvittiin yllättävän helposti.
Koronakevään rajoitusten hiukan hellitettyä olimme voineet kutsua veljemme (2 kpl – yksi molemmilla) maalaustalkoisiin. Ponnistuksen ajankohdaksi valikoitui helatorstain yhteydessä oleva pitkä viikonloppu, jotta aikaa olisi enemmän kuin kaksi päivää. Ennen maalausta piti vielä saada tehtyä talon eteläseinän laudoitus, joka oli ehdottomasti uusimisen tarpeessa, sekä askarrella kuistin koristelaudoitus loppuun. Näissä hommissa meinasi allekirjoittaneella hiukan hermot pettää, kun maalausstressi nosti jo päätään ja kello tikitti.
Ja sitten maalaamaan… no ei sittenkään ihan vielä
Näin jättimäisen maalisatsin tekeminen itse tuli ostomaalia huomattavasti halvemmaksi – mutta aikaa se kyllä vei. Voi hyvänen aika miten hartaasti sitä ruisvelliä hämmennettiin. Sitten kun velli lopulta alkoi kiehua, piti vielä keittää monta tuntia. Yhteensä maalin tekoon meni koko ensimmäinen talkoopäivä. Optimistisissa kuvitelmissa olimme ajatelleet pääsevämme jo ensimmäisenä iltana maalaamaan, mutta maalaushommat päästiin aloittamaan vasta toisena talkoopäivänä.
Se päivä oli aurinkoinen ja lämmin – ensimmäisiä kesäpäiviä kylmän jakson jälkeen. Maalaus aloitettiin varjonpuoleiselta seinältä ja kierrettiin auringon perässä myötäpäivään rakennuksen ympäri. Aurinko kyllä taisi kulkea hiukan nopeammin kuin maalarit, sillä kumpikin ensimmäinen seinä on noin 13 metriä pitkä ja sutiminen otti aikansa. Iltapuhteena sudittiin vielä L-muotoisen rakennuksen eteläpääty: se pääty, joka on kaikkein alttein säärasitukselle ja lopulta näyttää, miten hyvän maalin saimme aikaan.
Jälkipyykkiä
Sunnuntaina talkoovieraat olivat niin loppu, että kieltäytyivät maalaamasta enää yhtäkään seinää. Se oli täysin ymmärrettävää, koska edellinen päivä oli venynyt todella pitkäksi. Ahkerat veljemme kuitenkin auttelivat vielä muissa askareissa niin että itse pääsimme jatkamaan illalla maalausta. Lauri ehti maalata yhden lyhyen sivun tallista ja itse sain maalattua talon eteläseinän. Lauri lähti työmatkalle ja maanantaina-tiistaina maalasin vielä lisää niin paljon kuin ehdin. Maali suolattiin tekovaiheessa tukevasti, mutta silti säilyvyys hiukan huoletti. Arvelutti myös, muuttuuko maalin värisävy säilytyksessä.
Joissain ohjeissa maalia kehotetaan lämmittämään uudelleen, mutta ei kaikissa. Jäähtynyt maali on hiukan jäykempää kuin keittämisen jälkeisenä päivänä ollessaan vielä kuumaa, mutta muuta eroa en ole huomannut. Onnistuin tosin jättämään rumaa raidoitusta tallin etuseinään ja mietin johtuiko se kuitenkin lämmittämättömästä maalista. Näytti kuin vernissa ei olisi aivan kunnolla sekoittunut maaliin.
Näitä kauneusvirheitä lukuunottamatta olemme oikein tyytyväisiä lopputulokseen. Tallin osalta lopputulos hiukan jännitti etukäteen: olimme niin tottuneet katselemaan puunväristä tallia, joka oli alkanut jo kauniisti harmaantua, että mietimme josko tahdomme sitä maalata lainkaan. Kuitenkin punaisena tuo lato/talli istuu hienosti pihaan ja näyttää viimeistellyltä – etten sanoisi, että pian jo valmiilta. Talon osalta maalaaminen teki kuistista luonnollisen osan taloa ja sai sen sulautumaan paremmin vanhaan osaan. Aiemmin maalaamattomana kuisti on herättänyt huomiota ja muistuttanut kaikin puolin siitä, ettei se kuulu alkuperäiseen rakennelmaan. Ylipäätään tuore maalipinta tekee rakennuksista huolehditun ja rakastetun näköisiä. Se lämmittää talonhalaajan mieltä ehkä eniten.
Kustannuslaskelma
Maaliin tuli siis 150 litraa vettä ja:
- 12 kg ruisjauhoja ~10 €
- 25 kg pigmenttiä ~ 90 €
- 6 kg rautavihtriliä ~ 12 €
- 5 l vernissaa ~ 40 €
- suolaa ~ 1 €
YHTEENSÄ tuo reilu 150 litraa maalia tuli siis maksamaan noin 150 € eli selvittiin alle eurolla per litra. Kuten huomataan niin vernissa muodosti suuren kuluerän. Punamultaa tiettävästi voi tehdä myös ilman vernissaa, mutta halusimme kuitenkin vahvistaa maalin, sillä maalasimme ennestään maalaamatonta lautaa, joka kuistin koristelaudoitusten osalta on vieläpä höylättyä. Aika näyttää miten hyvin maali kestää – vai kestääkö.
Tällä maalimäärällä saimme siis maalattua kokonaan 120 m2 ladon, jonka harjakorkeus on noin 6 metriä sekä asuintalon eteläsivun ja kuistin. Säästöä ostomaaliin verrattuna tuli arviolta noin 500 € ja lisäksi saimme arvokasta oppia maalin valmistuksesta. Ja tietenkin saimme viettää laatuaikaa perheenjäsenten kanssa. Veljille tuli kyllä luvattua, että juhannuksena saa tulla meille ihan vaan viihtymään ilman mitään työvelvoitetta… tai no ehkä jotain ihan pientä projektia olisi tarjolla, ettei vaan käy aika pitkäksi.