Tämä kesä on ollut puutarhassa kummallinen. Kylmä toukokuu lykkäsi alkukesän kukkijoiden kukintaa kesäkuulle. Ilmojen lämmettyä koko puutarha olikin yhtäkkiä kukassa yhtä aikaa, mutta helteiden takia kukinta jäi tosi lyhyeksi. Kaikki kukat lakastuivat yhtä nopeasti kuin olivat auenneetkin, ja olin murheissani, kun tuntui että kesä oli ohi jo ennen kuin alkoikaan.
Moneen viikkoon perennapenkissä ei kukkinut oikeastaan muut kuin rikkaruohot. Mutta enpä tajunnut että varsinainen kukkaloisto oli kuitenkin vasta edessä päin. Vaikka olemme jo useamman kesän täällä asuneet, olin totaalisesti unohtanut, millainen värisuora loppukesän kukkijoita perennapenkistä löytyy – puhumattakaan pitkin pihaa levittäytyneistä karkulaisista.
Vanhasta puutarhasta löytyy ihania perinnekasveja, joiden nimiä olen koittanut pikkuhiljaa opetella. Tänä kesänä olen uskaltautunut tekemään myös ensimmäiset omat istutukset. Kitkeminen on taas remppakiireissä jäänyt alkukesän innostuksen jälkeen vähiin, mutta onneksi nämä sitkeät kasvit tuntuvat pärjäävän hyvin taistelussa rikkoja vastaan, ja ovat tottuneet pärjäämään omillaan talon ollessa välillä autiona.
Myskimalva kukkii kauniisti huussin nurkalla, takana näkyvät laitumet saivat jo preerian sävyjä eilisen auringossa (tänään taas sataa). Malvat kasvoivat tänä vuonna valtavan korkeiksi, pisimmät kukkavarret kurottelevat lähes kahden metrin korkeuteen!
Vuohenkelloja(?) on löytynyt tänä vuonna monesta eri paikasta – ne leviävät ilmeisen innokkaasti. Olen suunnitellut siirtäväni niitä johonkin, mutta en vielä tiedä mihin. Tässä vanhan syreenipuun katveessa ne nuokkuvat jo hiukan yli kukkineina, varjoisammissa paikoissa kukat ovat vasta aukeamassa.
Onko kai tämä kultapiisku? Ainoa keltainen perenna tässä isossa penkissä.
Ukonhatussa on jotain taianomaista ja synkkää, vaikka tässä valossa se näyttää hyvin leppoisalta puutarhakasvilta. Tämä on käsittääkseni aitoukonhattu.
Rohtosuopayrtti eli “saippuakukka” saa koko puutarhan tuoksumaan ihanalta.
Kuten moni muukin, minäkin hullaannuin koronakevään aikana puutarhahommiin ja tein uusia perennapenkkejä talon pohjoispuolelle rinteeseen. Koska tunnen kasveja huonosti, yhdistelmät eivät olleet kovin onnistuneita, mutta suosikiksi ovat nousseet nämä ihanat kerratut päiväsilmät! En uskaltanut hankkia kultapalloja, koska arvelin niiden katkeilevan herkästi. Nämä päivänsilmät ovat kestäneet viime viikkojen haastavat sääolot hienosti ja kukkivat todella runsaasti.
