Hyvää huhtikuuta! Aurinkoisten kevätpäivien myötä puutarhahulluus on alkanut taas nostella päätään ja tulevan kauden suunnittelu on täydessä vauhdissa. Samalla heräsi tarve muistella vähän viime kesää ja kirjoitella ylös, mitä viime kaudesta jäi käteen hyötykasvitarhan puolelta.
Viime vuosi oli kahtiajakoinen onnistumisten osalta: joidenkin kasvien (kuten valkosipuli) kanssa tuli täydellinen epäonnistuminen, mutta osa viljeltävistä taas onnistui yli kaikkien odotusten. Erityisesti viime vuosi suosi kurkkuja ja kurpitsoita, siksipä tässä niistä hiukan tarinaa.
Valkosipulimaa muuttui kurkkupenkeiksi
Kun meidän valkosipulit eivät viime keväänä nousseetkaan penkeistä, alkoi kuumeinen pohtiminen mitä niiden sijaan voisi istuttaa, ettei koko kasvimaa metsity täysin. Sattui niin onnekkaasti, että sain ystävältäni noin 20 (!) esikasvatettua avomaankurkun taimea, jotka hänellä jäi yli. Taimet oli hajakylvetty isoon laatikkoon ja ne olivat jo hiukan ylikasvaneet siinä mielessä, että juuret olivat päässeet kietoutumaan toisiinsa. Päätin istuttaa kaikki taimet sillä ajatuksella, että osa niistä kuitenkin kuolee väkivaltaisen erotteluoperaation seurauksena. Olinhan lukenut, että kurkuntaimet eivät muutenkaan pidä siirtelystä.
Suureksi yllätyksekseni taimet kuitenkin selvisivät lähes kaikki paria kitukasvuista yksilöä lukuunottamatta. Ne tuntuivat viihtyvän ravinteikkaissa ja kuohkeissa valkosipulipenkeissä erinomaisen hyvin ja kasvoivat vauhdilla. Jaksoin kastella niitä ihmeellisen ahkerasti eivätkä ne yllättäen närkästyneet ollenkaan paahtavasta auringonpaisteesta, jolta en niitä vaivautunut suojaamaan.
Heinäkuun lopulla kurkkuja päästiin keräämään ja voi miten paljon niitä tulikaan. Jaoin monta ämpärillistä eteenpäin paikallisen FB-ryhmän kautta. Teimme myös itselle ensimmäistä kertaa kurkkusäilykkeitä. Ensimmäinen erä onnistui niin hyvin, että kurkut syötiin parissa viikossa. Teimme vielä toisen isomman satsin ja sen myötä pysyimme maustekurkuissa pitkälle talveen asti. (jouduimme kyllä hiukan säännöstelemään kurkkuja)
Valitettavasti mahtavasti alkanut kurkkukausi päättyi aikaisiin hallaöihin jo elo-syyskuun vaihteessa. Muutoin kurkkuja olisi tullut vielä kymmeniä litroja. Harmikseni olen unohtanut mikä tämä helppohoitoinen ja hyvänmakuinen avomaankurkku oli lajikenimeltään. Tälle vuodelle olen hankkinut pariakin eri kurkkulajiketta kasvatukseen. Lisäksi minulla on itse kerättyjä ‘Marketmore’-lajikkeen siemeniä. Tämä lajike sopii paremmin tuorekäyttöön.
Kesäkurpitsat
Viime kevään kukkavimmassani unohdin esikasvattaa kesäkurpitsoita, joten satokausi meni niitten osalta aika myöhäiseen. Minulla oli useampaa lajiketta kasvamassa, aiemmilta kesiltä suosikiksi noussut pyöreä ‘Rondo de Nice’, keltainen ‘Soleil’ sekä uutena tuttavuutena ufon muotoinen ‘Sunburst’. Sunburstin mainitaan olevan nopeasti kypsyvä, aikainen lajike, mutta se ei ehtinyt tuottaa kuin yhden minikokoisen kurpitsan ennen halloja ja sekin meni pakkasessa pilalle, kun en muistanut kerätä sitä talteen!
Muut kesäkurpitsat alkoivat kypsyä jo elokuun alussa ja niitäkin pääsin jakamaan ämpärikaupalla eteenpäin, koska kaikkia emme mitenkään pystyneet syömään. Pyöreät kesäkurpitsat ovat maultaan todella hyviä, mutta kasvettuaan potkupallon kokoisiksi ne muuttuvat vetisiksi ja tympeiksi. Keltaisen Soleilin rakenne sen sijaan pysyy mukavan napakkana, vaikka kurpitsa pääsisikin venymään hiukan ylikasvaneeksi.
Ensi kesänä yritän saada sunburstista satoa esikasvattamalla sitä hieman. Haluaisin päästä maistamaan, olisiko siinä uusi lempparilajike. Siinä yhdistyisi keltainen väri ja erikoisempi muoto. Vihreät peruskurpitsat eivät jostain syystä niinkään kiehdo – kenties taustalla on jotain käsittelemättömiä lapsuustraumoja valjusta kesäkurpitsaraastesalaatista…
Tämän kauden tavoitteena olisi onnistua tekemään kesäkurpitsoista jotain syömäkelpoista säilykettä, jotta niitä saataisiin hyödynnettyä pidemmälle syksyyn.
Talvikurpitsat
Kaikkein mukavin onnistuminen kasvimaalla oli kuitenkin menestys talvikurpitsojen kanssa! Kasvatin kahta Hyötykasviyhdistykseltä tilaamaani kurpitsaa: hokkaidokurpitsa ‘Red Kuri’, sekä spagettikurpitsa, jonka lajikenimeä en tiedä. Olin aiemmin yrittänyt kasvattaa myskikurpitsoita ja ne eivät ehtineet kypsyä ensinkään, joten odotukset eivät olleet tälläkään kertaa korkealla. Hokkaidokurpitsa kuitenkin osoittautui todella paljon vaatimattomammaksi kasvatettavaksi kuin myskikurpitsa. Jokainen kasvi jaksoi kasvattaa monta komeaa kurpitsaa, jotka ehtivät kypsyä hyvin ennen halloja. Nämä kurpitsat säilyivät ei-niin-optimaalisissakin säilytysolosuhteissa joulun tienoille asti.
En ole ihan varma, ovatko spagettikurpitsat talvikurpitsoja, mutta lasken ne nyt mukaan tähän joukkoon pitkän säilyvyysajan takia. Spagettikurpitsatkin osoittautuivat oikein kiitollisiksi viljeltäviksi. En ollut ihan varma sopivasta keruuajasta, mutta keräsin pakon edessä kurpitsat talteen siinä vaiheessa kun hallat tulivat. Ilmeisesti sadonkorjuu osui ihan sopivaan aikaan, koska kurpitsat olivat oivallisia maultaan ja säilyivät lähes yhtä pitkään kuin hokkaidokurpitsat. Koostumuksesta en ole ihan varma, sillä spagetin kaltaista lisuketta en spagettikurpitsoista onnistunut valmistamaan, mutta epäilen kyllä vian olleen enemmän kokissa kuin kurpitsojen kypsyysasteessa.
Kurpitsoista keräsin siemeniä talteen ja odotan innolla tämän vuoden kurpitsasatoa! Tänä vuonna meillä on maakellari käytössä, joten tilaa on enemmän niin säilykkeille kuin kokonaisille kurpitsoillekin.
Heikoin lenkki kurpitsojen säilyvyyden kannalta oli niiden varrentynkä, joka lähti herkästi homehtumaan. Mitenköhän noiden varsien kanssa oikeasti tulisi menetellä, jotta ne kuivuisivat kunnolla ja kestäisivät säilytyksen paremmin?
Jos sinulla on vinkkejä herkullisista kurpitsalajikkeista niin saa vinkata! Myös olen kiinnostunut kuulemaan, mistä avomaankurkuista tulee kaikkein parhaat säilykkeet. 🙂