Kukkaviljelijät ja kotitallinpitäjät yhdistykää

Puhutaanko kevään kunniaksi hetki 💩juttuja? Kevät on nimittäin sitä aikaa, kun moni kaltaiseni kotitallinpitäjä miettii, mihin ihmeeseen saisi kadotettua talven aikana kertyneen lantavuoren, joka pienelläkin hevosmäärällä ehtii talven aikana kohota kohtalaisen korkeaksi. Oma ratkaisuni oli alkaa viljellä leikkokukkia, mutta kaikilla tallinpitäjillä ei siihen ole kiinnostusta tai varsinkaan aikaa. Kuitenkin on myös paljon hevosettomia kukkaviljelijöitä ja muita puutarhaintoilijoita, joille tästä kallisarvoisesta maanparannusaineesta voisi olla paljon hyötyä. Jostain syystä kysyntä ja tarjolnta eivät vaan oikein tunnu kohtaavan.

Nämäkin tsinniat kasvoivat penkissä, joka alunperin oli sitä itseään

On hieman hassu kuvio, että hevosten tuottama loistava lannoite- ja maanparannusaine on usein hevostenpitäjille todellista ongelmajätettä, jonka hävityksestä täytyy maksaa. Samaan aikaan moni kotipuutarhuri ja mikroviljelijä kärrää kaupasta kotiin säkkikaupalla kallista ostomultaa ja lannoitteita.

Omalla kukkapellolla olen kokenut hevosenlantakompostin olevan mitä parasta lannoitetta leikkokukille eikä meillä hevosten ansiosta käytetä lainkaan teollisia lannoitteita tai ostomultaa viljelyssä, ainoastaan kalkki tulee kaupasta. Näin säästyy sekä aikaa että rahaa. Samalla saadaan minimoitua kukkamaan ja puutarhan tuottamaa muoviroskan määrää, kun ei tarvitse hävittää muovisäkkejä ja muita pakkausmateriaaleja. Jätettä syntyy muutenkin riittämiin, kukkamaan en halua lisäävän kuormaa ympäristölle vaan päin vastoin.

Kaikki lantakomposti ei ole yhtä hyvää maanparannusainetta

Hevosenlannan toimivuus leikkokukkien ja muiden viljelykasvien lannoitteena riippuu paljon siitä, mitä kuiviketta hevosilla käytetään – kuiviketta kulkeutuu aina jonkin verran lantalaan. Monilla talleilla käytetään puupohjaisia kuivikkeita, joiden maatuminen kestää pitkään eikä lopputuote ole maanparannuksessa niin hyvää kuin olki- tai turvekuivikkeen kanssa kompostoitu lanta. Kuivikelaatu kannattaakin siis tarkistaa ennen kuin naapuritallin lantalan sisältöä lähtee kärräämään omiin kukkapenkkeihin. Meillä olkikuivitus on todettu kompostoitumisen ja lannoituskäytön kannalta kaikista parhaimmaksi, mutta hevosten takia käytän muitakin kuivikkeita etenkin märimpinä vuodenaikoina. Puupohjaisia kuitenkin vain pakon edessä saatavuusongelmien aikana.

Daalioille lisään joka vuosi kohopenkin päälle noin 10 cm kerroksen kompostoitunutta lantaa

Paljonko palanutta hevosenlantaa pitäisi kukille antaa?

Minulta usein kysytään, mistä tiedän paljonko kukkia pitää lannoittaa, kun en voi tarkistaa pussin kyljestä. Vastaus on aika helppo ja hyvin suurpiirteinen: ravinteikkaasta maasta pitäville kukille lisään lantakompostia paljon, keskiravinteikkaassa maassa viihtyville vähemmän ja laihassa maassa kukoistavat kukat kylvän penkkeihin, joita olen lannoittanut edellisvuotena. Luonnonlannoite luovuttaa ravinteita pikkuhiljaa, ja ne ovat kasveille helposti hyödynnettävässä muodossa. Lannoitetta ei tarvitse lisätä jatkuvasti vaan silmämääräisesti sopivan kerroksen lisääminen keväällä penkkien pintaan yleensä riittää.

Hevosenlannalla terästetyissä penkeissä viihtyvät oman kokemuksen mukaan eritäin hyvin esimerkiksi daaliat ja tsinniat. Ei liene sattumaa, että nämä ovatkin juuri ne meidän pääkukat.

Iloa keväisiin puutarhahommiin, täällä ainakin käydään jo kierroksilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.