Halla vei tänä vuonna kukat lokakuun alussa ja kukkakausi päättyi siihen. Sen jälkeen syksy on ollut aikamoista tervassa tarpomista ja hetken jo mietin, olenko saanut yliannostuksen puutarhahommista, kun mikään kukkiin liittyvä ei oikein tuntunut innostavan. Daalianjuurakotkin sain pitkin hampain kiskottua ylös maasta vasta ihan viime tipassa ennen kunnon pakkasten tuloa.
Ehkä olin vain pienen hengähdystauon tarpeessa, ei se kai mikään ihme olisi. Loppukesä ja alkusyksy olivat kukkien kanssa todella intensiivistä aikaa ja kukat olivat mielessä 24/7. Ihan jo pelkän perhesovunkin takia oli varmasti hyvä idea siirtää puutarhaunelmat hetkeksi syrjään ja keskittyä muihin asioihin välillä. Niitäkin tiettävästi riittää näillä tiluksilla, eläintenhoidosta remonttihommiin ja kaikkea siltä väliltä.
Mutta sitten satoi ensilumi ja vuodenaika vaihtui syksystä talveen. Ja niin syttyi taas kuvaannollinen kukkalamppu pääni päälle palamaan. Ensin se tarkoitti vain pientä kurkkausta Instagramin ihanille kukkatileille. Seuraavaksi se tarkoitti siemenvalikoiman selausta ohimennen aamukahvia juodessa. Ja sitten löysinkin itseni jo piirtämästä ensi vuoden istutussuunnitelmaa ruusunpunaiset lasit silmillä.
Viime päivinä olen käynyt läpi kesällä ottamiani kukkakuvia ja tehnyt mielessäni yhteenvetoa tästä kaudesta. Vaikka aina on mielessä miljoona asiaa, joita voisi kehittää ja tehdä paremmin, niin on ollut mukavaa huomata, että päällimmäisenä viime kesästä on kuitenkin mielessä ilo ja onnellisuus siitä, miten ihanaa olikaan viettää kesä kukkien keskellä. Tuskin maltan odottaa seuraavaa kesää!
Kylmäkylvöjä ja uusia penkkejä
Viime talvi tuntui jatkuvan ikuisuuden eikä kasvimaalle päässyt kaivelemaan niin varhain kuin olisin halunnut. Sitten kun sinne viimein pääsin niin kevät tuntuikin tulevan rytinällä ja ympäripyöreät päivätkään eivät riittäneet kaiken tekemiseen. Toissakesään verrattuna halusin moninkertaistaa viljelyalan, joten uusia penkkejä oli tehtävänä paljon ja niiden kanssa urakoiminen vei aikaa esikasvatuksilta. Onneksi älysin kuitenkin tehdä kylmäkylvöjä niihin kasvulavoihin, joita minulla jo oli valmiina. Kylvin ensimmäisiä siemeniä ulos huhtikuussa ja ne itivät hyvin, vaikka pakkasiakin vielä tuli. Erityisesti kesäleimulle tämä sopi todella hyvin ja sain sen kukkimaan huomattavasti aiemmin kuin aikaisempana vuonna.
Harmi vaan, linnut kävivät hiukan mylläämässä penkkejä keväällä ja pikkuiset asterintaimet menivät siinä rytäkässä lähes kaikki. Jäljellä oli vain isoja kuoppia. Mehevän matoisa kompostimulta on ymmärrettävästi aika suuri houkutus linnuille, joten jatkossa täytynee suojata kylvöt paremmin.
Daalioille ahkeroin keväällä korkean kattotiilillä reunustetun kohopenkin ja se osoittautui erinomaiseksi. Kesän aikana pikkuruisista juurakoista kasvoi todella komean kokoisia. Mikäli vaan saan ne talvetettua, pääsen ensi kesänä ensimmäistä kertaa jakamaan niitä. Daalioitten kukinta alkoi tänä vuonna aika myöhään, mutta toivottavasti ensi vuonna isot juurakot alkavat kukkia aikaisemmin.
Vuoden suosikit
TänäKIN vuonna rakastin tsinnioita. Olen varmaan vähän tylsä, mutta mielestäni ne vaan ovat aivan ihania kukkia. Rakastan niiden värejä ja yhdistelmiä, joita niistä saa kimppuihin. Niiden maljakkokesto on myös aivan omaa luokkaansa, parhaimmillaan pari viikkoa. Tänä vuonna kasvatin oklahoma-sarjaa ja olin siihen todella tyytyväinen. Benary’s giant -sarjan isot kukat näyttivät suorastaan räjähtäneiltä oklahoman täydellisten muotojen rinnalla. Ainoa ongelma oli oklahoma salmonin lötköt varret – en tiedä mistä ihmeestä se johtui. Tummanpunaiset tsinniat pitkine varsineen olivat loppukesällä todella sykähdyttävän näköisiä.
Suuri ilonaihe olivat siemenestä kasvatetut daaliat. Bishop’s children -siemenpussista kasvoi upeita tummalehtisiä kaunottaria, joiden kukkien värit vaihtelivat oranssin ja punaisen sävyissä. Nostin syksyllä kaikkein mieleisimmät juurakot talteen ja ensi vuonna varmaankin kasvatan taas lisää. On hurjan jännittävää odottaa millaisia kukkia daalioista avautuu. Osa oli liian nuokkuvia käytettäväksi kimppuihin, mutta osa oli erittäin käyttökelpoisia.
Tilasin keväällä myös muutamia daalianjuurakoita ja uudet daalialajikkeeni Sweet Nathalie ja Molly Raven olivat juuri niin upeita ja ihania kuin odotinkin! Olin vain niin käsittämättömän hölmö, että istutin daaliat keväällä liian lähelle toisiaan ja ne olisivat varmaan väljemmin istutettuna kasvaneet vielä paremmin.
Ikiviuhko oli yksi niistä harvoista, joka suorastaan kukoisti alkukesän kuivuudessa. Minulla oli nyt vain yhtä väriä, mutta se tuotti onneksi monen sävyisiä kukkia. Harmittavasti loppukesän sateiden alettua ikiviuhkoa ei enää saanut kerättyä ja loppusadon menetin. Ehdin kuitenkin kerätä kuivatukseen monta nippua ja ne ilahduttavat kauneudellaan nyt talviaikaan.
Vuoden kehityskohtia
Listataan nyt tasapuolisuuden vuoksi myös niitä asioita, jotka eniten harmittivat kasvukaudella. Ensimmäinen oli tietysti kastelujärjestelmän puute, joka puolestaan aiheutti paljon ongelmia alkukesän kuivaan aikaan. Ahkerasta käsikastelusta huolimatta taimet joutuivat kärsimään kuivuudesta auringon paahtaessa kirkkaalta taivaalta aamusta iltaan. Tämä varmasti osaltaan myös viivästytti kukintaa.
Suurin syy kukinnan viivästymiselle oli tietysti laiska esikasvattelu. Kylvöt ja etenkin pikkutaimien koulimiset jäivät siis keväällä ajan ja tilankin puutteessa todella vähiin. Lähes kaiken kylvin suorakylvöinä touko-kesäkuun vaihteessa penkkien valmistuttua. Valitettavasti jatkossakin esikasvatus tulee olemaan meidän tiloissa haastavaa, mutta toivottavasti kuitenkin saan esikasvatteluja tehtyä hieman enemmän. Tässä ehkä pätee sanonta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – ja suunnitelma pitäisi tehdä jo talvella. Keväällä on niin paljon puuhaa, että kaikkea ei siinä tohinassa ehdi ja muista, ellei suunnitelma ole pilkuntarkasti paperilla.
Sinisten kukkien puute! Neidonkukan upea taivaansininen oli tervetullut lisä kimppuihin, mutta sen kukinta meni nopeasti ohi. Tämän jälkeen huomasin olevani pulassa, kun sopivaa sinistä sävyä ei enää löytynytkään. Minulla oli kyllä “sinistä” oxford blue -scabiosaa, mutta siinä on violettiin vivahtava sävy. Puhumattakaan ruiskaunokin sähkönsinisestä… Ensi vuoden listalla on siis paljon lisää sinistä.
Liian vähän välivihreitä. Vaikka niitä olisi kuinka paljon, niin se on kuitenkin lopulta liian vähän. Luotin ehkä liikaa eukalyptuksiin, jotka kuitenkin kasvoivat niin hitaasti, etten niitä päässyt leikkaamaan. Vihreitä löytyy onneksi luonnosta, mutta koristeheiniä ja eri sävyisiä lehtiä saisi kasvaa myös kukkamaalla vieläkin enemmän.
Ensi kauden suunnitelmia
Kaiken kaikkiaan sain tästä kesästä niin paljon oppia, että ensi vuoteen suunnatessa on todella hyvä mieli kukkien osalta. Tämän kesän oli tarkoituskin olla vielä opettelua ja kukkiin tutustumista. Sain kukista todella hyvää palautetta ja kaiken kaikkiaan olin itsekin tyytyväinen. Ensi vuonna kukkia tulee enemmän ja isommalle alalle, mutta tarkoitus on edelleen keskittyä vähemmän kimppuihin ja enemmän irtoleikkojen myymiseen sekä kukkapajojen kehittämiseen. Vaikka kimppujen teko on ihanaa, niin itselleni ensisijaisesti viljely on se juttu mistä nautin. Toiseksi haluan antaa muillekin mahdollisuuden askarrella luovasti kukkien kanssa ilman suorituspaineita.
Kukkapajat jäivät tänä kesänä järjestämättä, se tuntui vaan olevan liikaa. Meillä on tilalla jatkuva remontti käynnissä ja tänne ryhmien ottaminen ei tunnu rentouttavalta ajatukselta kenenkään kannalta. Mutta asioilla on tapana järjestyä parhain päin ja ensi kesän kukkapajoille on ainakin alustavasti ihana paikka tiedossa. Katsotaan miten suunnitelmat etenevät.
Millainen kukkakesä sinulla oli? Onko jotain kukkiin liittyvää asiaa, josta haluaisit lukea? Kirjoittelen todella mielelläni kukka-aiheista (näin aloittelevan viljelijän näkökulmasta), joten laita ihmeessä kysymyksiä kommenttikenttään.