Monimuotoinen mikrobiomi = hevosen terveyden perusta?

Koska olen paljon tekemisissä “stressivatsasta” kärsivien ihmisten ja eläinten kanssa, mietin ehkä normaalia enemmän suolistoon liittyviä asioita. (Ehkä enemmän kuin kannattaisi :D) Mutta en voi olla ainoa hevosenomistaja, joka on hyvin kiinnostunut suolistobakteereiden syvimmästä olemuksesta, enhän? Tässä vähän ajatuksia aiheesta näin sisäruokintakauden alkuun.

Olin noin vuosi sitten mielenkiintoisessa webinaarissa, joka käsitteli hevosen mikrobiomia. Se on pyörinyt mielessä viime viikkoina, kun monenlaiset mahavaivat ovat taas syksyn myötä alkaneet hiipiä mukaan niin ihmisten kuin eläintenkin arkeen. Omillakin hevosilla oli nähtävissä pieniä muutoksia ruoansulatuksen toiminnassa säätyypin vaihtuessa kesäisestä syksyisempään, onneksi ne jäivät kuitenkin hyvin lieviksi (kop kop).

Meillä hevoset laiduntavat loppukesästä pitkälle syksyyn laitumilla, joilta löytyy monenlaisia luonnonkasveja: mm. siankärsämöä, pajua, mesiangervoa, ohdakkeita, takiaisia ja monenlaisia niittyheinälajikkeita, joita en edes tunnista. Siitä buffetista hevoset aluksi valikoivat hyvinkin tarkasti syötävänsä, mutta toki ne pikkuhiljaa syövät laitumen loppuun.

Mielessäni pyörineen mikrobiomia käsittelevän luennon piti EquiBiome-yrityksen edustaja, jonka nimeä en valitettavasti kirjoittanut ylös. EquiBiome on kaupallinen toimija, joka tarjoaa hevosen suolistomikrobianalyysejä ja tekee analyysien perusteella suosituksia ruokintamuutoksista (=> myy yrttisekoituksia/lisärehuja), joilla mikrobiomi koitetaan palauttaa tasapainoon. Tämä on siis tietysti liiketoimintaa eikä vertaisarvioitua tutkimusta, mutta yritykselle oli joka tapauksessa tästä toiminnasta kertynyt paljon dataa, jota oli mielenkiintoista päästä kuulemaan.

Tärkein muistiinpanoihini kirjoittamani asia luennolla oli varmaankin se, että mitä monimuotoisempi mikrobiomi = sitä vakaampi ja parempi tilanne. Tämähän periaatteessa “on kaikilla tiedossa” ja sitten se kuitenkin jotenkin arjessa unohtuu helposti, ainakin itseltäni. Mikrobiomin kapeneminen tarkoittaa ongelmia ja tietyillä sairauksilla oli yrityksen datan perusteella yhteyksiä tietynlaiseen mikrobiomin jakaumaan. Kuitenkaan muutokset mikrobiomissa eivät välttämättä ole pysyviä, vaan mikrobiomin monimuotoisuutta voidaan elvyttää. Eläinlääketieteellinen tutkimus toivottavasti sitten jossain vaiheessa näyttää, löytyykö mikrobiomin elvytyksestä apua myös sairauksien parantamiseen – tähän luennoitsija ei viisaasti lähtenyt ottamaan kantaa.

Harmi vaan, tutkimusrahoitukset ovat tietenkin tiukassa ja riippuu tietenkin myös aina tutkijoiden henkilökohtaisista kiinnostuksen kohteista, mitä asioita tutkitaan. Jos voittaisin lotossa, laittaisin saman tien tutkimuslaitoksen pystyyn… Tosin eipä yhdellä lottovoitolla montaakaan tutkimusta tehtäisi.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana luennosta jäi mieleen, että kerättyjen taustatietojen ja datan perusteella suoritushevosista kaikista monimuotoisin mikrobiomi on kenttähevosilla! Ja kaikista yksipuolisin taas laukkahevosilla (racehorses). Tämä ei ole kovin yllättävää, kun miettii laukkahevosten yleistä terveydentilaa ja elinajan ennustetta. Luennoitsija ei ottanut kantaa syy-seuraussuhteisiin, mutta ainakin itse olettaisin kenttähevoseksi valikoituvan hevosia, joilla on monimuotoinen ja terve mikrobiomi ja sitä kautta hyvä suorituskyky. Kenttäratsastus vaatii hevoselta hyvin monipuolisia kykyjä ja kestävyyttä, jotta hevonen saadaan edes rakennettua kisakuntoon asti, joten joukosta varmastikin karsiutuu jo aikaisessa vaiheessa pois sellaisia, joilla on terveyden kanssa jatkuvasti ongelmia. Laukkahevoset taas aloittavat uransa jo hyvin nuorina ja hyvin usein eläköityvät jo ennen kuin saavuttavat edes täysikasvuisuuden.

Polyfenolit avainasemassa mikrobiomin ruokkimisessa

Olennaisimpana asiana vakaan ja monipuolisen mikrobiston ylläpitäjänä luennoitsija korosti nimenomaan kasvien polyfenoleita. Toisin sanoen: ruokinnan monipuolisuutta ja mahdollisuutta valikoida erilaisia kasvilajeja. Valikoimalla erilaisia kasveja ravinnokseen, hevonen ei siis ainoastaan toteuta makumieltymyksiään vaan säätelee myös mikrobiomia. Joillain kasveilla on hyvin pieninäkin määrinä haitallisten mikrobien liiallista kasvua hillitseviä vaikutuksia. Esimerkkinä luennoitsija käytti salviaa, jota tokikaan ei kasva Suomen luonnossa. Tuoreen salvian oli joka tapauksessa huomattu vaikuttavan haitallisten mikrobien määrään todella pikkuruisen kuuloisella annostuksella. Ehkä Suomen luonnosta löytyy yhtä tehokkaita kasveja?

Suomenhevosten omistajana höristelin tietenkin korviani siinä kohtaa, kun puhuttiin alkuperäisrotuisista hevosista. Eri hevosrotujen mikrobisto on sopeutunut niihin oloihin, joissa kyseinen rotu on elänyt. Alkuperäisrotujen mikrobisto on sopeutunut hajottamaan vaikeasti hajotettavia kasvinosia ja ottamaan niistä ravinteet talteen. Jos tällaista ravintoa ei ole tarjolla, mikrobit riehaantuvat ja alkavat lisääntyä holtittomasti. Eli näin voi käydä esimerkiksi tilanteessa, jossa hyvä rehunkäyttäjä laitetaan (tai se itse karkaa) rehevään laitumeen.

Mielenkiintoista oli, että tarjoamalla näille mikrobeille “oikeita töitä” eli riittävän haastavia ruokakasveja, ne pysyvät paremmin lestissään ja keskittyvät siihen mihin ne on tarkoituskin. Eli toisin sanoen hyvälle rehunkäyttäjälle olisi tärkeää tarjota riittävästi köyhempää ravintoa, vaikka sitten sen rehevämmän ravinnon ohessa.

Olen nyt alkanut soveltaa näitä ohjeita omiin hevosiini ja kyllä todentotta huomaan hyötyjä siitä, että laitumen ohessa hevosilla on MYÖS kortista kuivaheinää ja olkea tarjolla. Jopa olki tosiaan maistuu hevosille pienissä määrissä rehevämmän ravinnon osana. Samoin pyrin pitämään hevosilla aina tarjolla oksia ja puunrunkoja, joita ne voivat halutessaan jyrsiä. Mutta meillä ei muutenkaan (enää) laidunneta alkukesällä vaan vasta loppukesällä, kun laidunheinässäkin on jo kunnolla kortta.

Olen käytännössä huomannut, että hyvät rehunkäyttäjät tuntuvat kestävän korkeampia sokereita heinässä, joka on korjattu myöhään. Siis verrattuna aikaisin korjattuun heinään, jossa on samalla erittäin hyvä sulavuus. Aiemmin tuijotin heinäanalyyseissä lähinnä sokereita, mutta nykyään koitan saada hevosilleni ensisijaisesti myöhemmin korjattua heinää, jossa on matala ME-arvo, vaikka sokeri olisikin hieman korkeampi. Kun kokonaisenergiansaanti pysyy matalalla ja kuidun saanti korkealla, vaikuttaa verensokerin säätely toimivan paremmin. Mutta tämä koskee tietysti tilanteita, joissa ollaan jo valmiiksi tasapainossa, akuutit suolistohäiriöt ovat tietenkin aina eri asia!

Mietteitä ja pohdintaa – ilman vastauksia

Luennon jälkeen mietin taas kerran, miten suuri osa hevosten ongelmista johtuukaan ruokinnan yksipuolistumisesta. Ravinteiden ja energian saanti voidaan laskea pussien kyljistä grammalleen, mutta entäs kasvien sisältämät yhdisteet? Minkä verran ravinteista ylipäätään imeytyy? Yhä harvempi hevonen tuntuu nykyään pääsevän laitumelle ja ihan syystäkin, kun tarjolla on yleensä vain reheviä laitumia, jotka ovat monelle hengenvaarallisia. Mutta voisiko metsälaitumissa ja niittymäisissä luonnonlaitumissa olla pelastus monille aineenvaihdunnan ongelmista kärsiville?

Olisiko mahdollista kehittää entistäkin monipuolisempia viljelyseoksia hevosen heinätuotantoon? Tällä hetkellä on nurinkurinen tilanne, kun Suomesta ei oikein meinaa löytyä heinää, jonka ME-arvo on alle 9, ja moni päätyy tilaamaan köyhää heinää/heinäpellettiä Baltiasta.

Onko oljella itse asiassa paljon suurempi vaikutus suomenhevosten ja muiden alkuperäisrotujen terveyteen, kuin on osattu ajatellakaan?

“Ennen vanhaan” eli ainakin silloin kun minä olin nuori (kai näin voi sanoa, kun olen jo yli 40…), käytännössä joka tallilla hevosille annettiin vehnälesettä – ainakin niille mahavaivaisille. Nykyään sitä ei missään suositella syötettäväksi, koska se ei “sisällä mitään” ja voi vaikuttaa ravinteiden imeytymiseen. Mutta onko siinä oikeastaan se juttu, miksi esimerkiksi suomenhevosille sitä kannattaisi syöttää? Toimiiko se vastapainona kaikelle sille, mikä on liikaa, ja tarjoaisi sulateltavaa niille mikrobeille, jotka ovat vuosituhansien saatossa erikoistuneet pilkkomaan puunkuoria, käpylehmiä ja muuta hankalasti hyödynnettävää ravintoa? Ryhdyin itsekin testaamaan ja aloin lisätä omaan ruokavaliooni leseitä kuidun saannin lisäämiseksi… meille ihmisillehän leseitä tosiaan markkinoidaan jo superfoodina.

Minulla ei ole varmoja vastauksia, mutta voi miten mukavaa olisikaan voida tutkia näitä asioita. Nyt voin vaan pohdiskella, tehdä pieniä muutoksia omien hevosten ruokintaan ja seurata miten se niiden elämässä näkyy. Otanta vaan on silloin niin pieni, ettei siitä voi tehdä yleistyksiä suuntaan tai toiseen.

Joka tapauksessa kaikki mikrobeista oppimani on vahvistanut käsitystäni siitä, että vaikka hevosen ongelma olisi lihominen ja aineenvaihduntaongelmat, niin oikea ratkaisu ei välttämättä ole aina vain rajoittaa ja estää. Ratkaisu voi ollakin lisätä ja muuttaa – niin että mikrobit ja hevonen saavat riittävästi pureskeltavaa. Kortinen heinä, risut, varvut, olki, lese, kerput…

Toki täytyy muistaa, että muutokset täytyy tehdä varovasti ja yksilön mukaan. Jos hevonen on saanut pitkään vain hyvin sulavaa ja lehtevää syötävää, se ei välttämättä pysty saman tien hydyntämään olkea ja oksia. Samoin hampaiden terveys täytyy ottaa huomioon. Oli meilläkin sellainen aika, etten voinut kuvitellakaan oljen antamista hevosilleni, koska toinen hevonen turposi siitä saman tien kaasupalloksi. Siinä vaiheessa kun mikrobisto on jo järkkynyt, oljen tai muun vastavaan hankalasti pilkottavan kuidun antaminen voi olla suorastaan vaarallista, joten siinä on tosiaan käytettävä harkintaa ja seurattava hevosta. Nykyään pystyn pitämään olkea vapaasti syötävänä eikä kaasuuntumisen kanssa ole ongelmaa. Isoin ongelma on se, että kottarit täyttyvät tarhaa siivotessa nopeasti. Se kuitenkin tuntuu pieneltä hinnalta siitä, ettei tarvitse stressata hevosen mahan terveyttä… ainakaan ihan niin paljoa.

Jossain vaiheessa aion lähettää omien hevosten lantapallerot mikrobianalyysiin. Löytyisiköhän suomenhevosilta omanlaisensa mikrobiprofiili, jonka perusteella voitaisiin tarkentaa ruokavaliota juuri suokkien suolistolle sopivaksi? Todella moni suomenhevonen kärsii nykyään erilaisista allergioista ja suolisto-ongelmista enkä voi olla miettimättä miten nykyaikaistunut ruokavalio siihen vaikuttaa.

Vaikka tekstissä mainitaan kaupallinen toimija niin se ei ole millään tavoin “yhteistyössä” tämän kirjoituksen kanssa eikä minulla ole kokemusta yrityksen tarjoamista rehuista tai palveluista.

Lue lisää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.